23.6.2025

Kehoyhteys työnohjauksessa

Työnohjaus on työhön liittyvien kysymysten, kokemusten, tunteiden ja toimintatapojen tarkastelua ja jäsentämistä. Työnohjauksella mahdollistetaan esimerkiksi työhyvinvoinnin ja työkyvyn tukeminen, työn laadun ja vaikuttavuuden kehittyminen ja työntekemisen tapojen jäsentyminen. Työnohjauksessa dialoginen keskustelu on keskeisin työtapa, mutta tarpeen mukaan voidaan käyttää myös muita menetelmiä, kuten kehollisuutta.

Kehoyhteys

”Aito ihmiselämä on avointa dialogia, johon henkilö osallistuu kokonaan läpi elämänsä: silmillään, huulillaan, käsillään, sielullaan, henkisyydellään, koko ruumiillaan ja kaikilla teoillaan.”
– Mihail Bahtin

Kehoyhteys on itsetuntemuksen muoto. Yhteyden avulla saa tietoa kustakin sen hetken tilanteesta kehontuntemusten avulla. Kehoyhteys on läsnä tässä hetkessä kuitenkin eletyn elämän sävyttämänä. Ihmissuhdetyössä on tärkeää kehittää kehotietoisuutta, jotta voi oppia riittävästi tunnistamaan sitä mitä kehossaan kantaa, jotta nämä jo sukupolvien takaa kantautuvat kaiut ja kudelmat eivät liioiksi väritä asiakassuhteitamme työssä ja pystyisimme kuulemaan ja näkemään toisen sellaisena, kun hän on ja ylläpitämään työhyvinvointiamme.

Kehotietoisuusharjoittelu auttaa pitämään oman kehoyhteyden elävänä ja kuulemaan kehon hienoisetkin viestit, joka auttaa tunnistamaan omaa työhyvinvointia ja jaksamisen rajoja, ennaltaehkäisten mm. ylikuormittumista, sijaistressiä ja sijaistraumatisoitumista. Kehoyhteys auttaa myös havainnoimaan ja jäsentämään asiakassuhteissa tapahtuvia vuorovaikutuksen ilmiöitä.

Jokisen (2021) mukaan kehollista subjektiviteettia vahvistamalla voidaan harjoittaa monia työnohjaukseenkin liittyviä olennaisia taitoja, esimerkiksi kykyä asettua itseen, suhteisiin ja olla tietoisesti läsnä. Kun ihminen on läsnä, hän tarkastelee tilannetta useista eri näkökulmista, on tietoinen kontekstista ja havainnoimisen lisäksi työstää informaatiota luovasti. Vahvistuva kehoyhteys lisää myös Jokisen mukaan resilienssiä.

Kehotietoisuus

Kehotietoisuus on sekä sisäiseen että ulkoiseen maailmaan suuntautuvaa havainnointia. Se sisältää tietoisuuden kehon ulko- ja sisäpuolelta tulevien ärsykkeiden synnyttämistä kehoaistimuksista (Rothschild, 2000). Kehotietoisuus merkitsee kehollista tietoisuutta tilanteista, ihmisistä ja tapahtumista. Kehotuntuman perustan luovat ulkomaailmaan kohdistuvat aistit (näkö, kuulo, tunto, haju ja maku) yhdessä kehomme sisäisen tietoisuuden kanssa (interoseptio ja proprioseptio – asennot, jännittyneisyys, liikkeet, lämpötila jne.).

Kehotietoisuudella tarkoitetaan syvää ja kokonaisvaltaista itsen tiedostamista, hahmottamista, ymmärrystä ja hallintaa, johon vaikuttavat elämänkokemukset ja kunkin yksilön selviytymisstrategiat (Herrala, Kahrola & Sandström, 2009). Se on tietoisuutta siitä, mitä kehossa tapahtuu ja miten nämä tapahtumat ovat yhteydessä ajatuksiin, tunteisiin, käyttäytymiseen ja vuorovaikutussuhteisiin (Martin & Saariranta, 2020).

Kehotietoisuus koostuu kehotuntemusten tiedostamisesta, kehollisten tuntemusten herättämien tunnereaktioiden tiedostamisesta ja niihin reagoimisesta, kehotuntemuksiin kohdistuvan tarkkailun säätelystä, kehollisiin tuntemuksiin luottamisesta ja niiden sanoman ymmärtämisestä sekä kehon ja mielen viestien yhdistelemisestä (Mehling, Price, Daubenmier, Acree, Bartmess, Stewart, 2012).

Kehotietoisuus tiedonmuodostajana

”Yksi tärkeä tie auttajalle avuntarvitsijan maailmaan on sen kuunteleminen ja ymmärtäminen, mitä hänessä itsessään eri työtilanteissa tapahtuu, koska se on virittynyt siitä haasteesta ja vetoomuksesta, minkä asiakas on tuonut mukanaan auttamissuhteeseen.”
– Martti Lindqvist, 2016

Työnohjauksessa, niin kuin kaikissa muissakin vuorovaikutussuhteissa, tiedonmuodostus ei tapahdu pelkästään kognitiivisella tasolla, vaan myös kehollisesti. Kehotietoisuus tiedonmuodostajana työnohjaussuhteessa tarkoittaa sitä, että kehon tuntemukset, reaktiot ja aistimukset voivat toimia tiedon lähteinä ja vaikuttaa työnohjausprosessin ymmärrykseen, oivalluksiin ja päätöksentekoon. Kyse ei ole pelkästään siitä mitä tiedämme, vaan miten tiedämme (Jokinen & Pihlaja, 2024).

Työnohjaaja voi auttaa ohjattavaa tunnistamaan ja hyödyntämään kehollista tietoa kehoon huomiota suuntaamalla, kehoviestejä ja tuntemuksia havainnoimalla ja sanoittamalla. Ohjattava voi oppia tunnistamaan, miten erilaiset ajatukset tai tunteet ilmenevät kehollisesti. Näin kehollisen tiedon saa valjastettua oman työn tueksi.

Kun kehotietoisuus otetaan osaksi työnohjausprosessia, se voi tuoda esiin hiljaista tietoa, jota ei aina pystytä pukemaan sanoiksi. Tietoisuus kehosta voi syventää itsetuntemusta ja auttaa ohjattavaa tunnistamaan, mikä on hänelle aidosti tärkeää, tukea päätöksentekoa tarjoamalla kehon kautta lisätietoa tilanteista ja vaihtoehdoista. Tämä voi auttaa ohjattavaa löytämään uusia näkökulmia ja ratkaisuja. Työnohjaaja voi tukea tätä prosessia kehollisten harjoitusten, havainnoinnin ja kehollisen läsnäolon avulla.

Kehotietoisuus työnohjauksessa

Eri aistikanavien herättely auttaa kokemuksiamme organisoitumaan aivoissamme Pat Ogdenin (2009) mukaan kolmijakoisesti: kognitiivisesti (ajattelu), emotionaalisesti (tunteet) ja sensomotorisesti (sisäiset kehon tuntemukset, aistihavainnot, liike). Kognitiivisella ja emotionaalisella tasolla tapahtuva informaation työstäminen vaikuttaa voimakkaasti kehoon, ja sensomotorinen työstäminen puolestaan vaikuttaa sekä kognitiiviseen että emotionaaliseen tasoon. On hyödyllistä tutkia työstämisen jokaista tasoa erikseen ja sen lisäksi eri tasojen yhteen kietoutumista (Ogden, Minton, Pain, 2006).

Jokisen (2021) mukaan tarkastelemalla eri tasoja vaikkapa haastavassa asiakastilanteessa, tavoitamme sellaisia inhimillisen kokemuksen puolia, jotka eivät ole pelkän kognitiivisen mielemme tavoitettavissa. Tällöin saatamme oivaltaa jotain uutta.

Tietoisuus erilaisista kehon tiloista auttaa meitä sopeutumaan niihin muutoksiin, joita meissä ja ympäristössämme tapahtuu sekä palauttamaan tai säilyttämään tasapainon haastavissa tilanteissa kehollisten säätelykeinojen avulla. Tarpeemme, tunteemme, ajatuksemme ja asenteemme voivat ilmetä kehollisina tuntemuksina jo ennen kuin tiedostamme ne. Oma kehon kuuntelu ja ymmärtäminen antavat näin ihmiselle arvokasta tietoa itsestä ja muista. Kun tulee tietoiseksi kehonsa reaktioista, muutoksista ja jännitteistä, säätely, toisin valitseminen ja muutos mahdollistuvat.

Työnohjaajan kehotietoisuus

”Niin kauan kuin kehomme tuntee olonsa turvalliseksi, aivomme vastaanottavat uutta informaatiota ja luovat uutta todellisuutta.”
– Bessel Van der Kolk, 2003

Vuorovaikutustyössä muiden yksilöiden vireys- ja tunnetilat vaikuttavat monella tasolla myös työntekijään. Vaativissa, kuormittavissa ja vaikeita tunteita herättävissä ihmissuhdetyössä mentalisaatiokyvyn säilyttäminen on jatkuvalla koetuksella. Kun tunteet, stressi tai vireystila nousevat liian korkealle, tiedonkäsittely aivoissa muuttuu. Ajatteluun ja toisen kokemukseen suuntautuva tutkiva mielenkiinto heikkenee ja tilalle tulee automaattisia reaktioita ”selkärangasta” (Laitinen & Ollikainen, 2017).

Kun koemme turvaa niin kehollisesti kuin mielellisestikin ja vireystilamme on “läsnäolon ikkunassa”, korkeamman aivotoiminnan alueet aivokuorella ovat aktivoituneena ja looginen ajattelu- ja päättelykyky pystyy toimimaan (Rothschild & Rand, 2010).

Jotta kehotietoisuus voidaan ottaa osaksi työnohjausprosessia, on työnohjaajan harjoitettava omaa kehotietoisuuttaan ja näin vahvistettava kehoyhteyttään. Työnohjaajan oma kehotietoisuus auttaa havainnoimaan omia tuntemuksiaan samalla kun auttaa ohjattavaa havainnoimaan omia tunnetiloja ja luomaan yhteyden ilman pelkkää sanallista kommunikaatiota. Kehon reagointia huomioimalla voidaan löytää merkityksiä työtilanteisiin tai työn aiheuttamiin tunnelmiin.

“Omasta kehostaan tietoinen työnohjaaja on turvallinen peili. Kehollisesti suuntautunut työnohjaaja havainnoi ohjatessaan aina myös itseään: Missä hengitys tuntuu? Millaisia aistimuksia kehossani huomaan? Hän kannattelee näin kaksoistietoisuutta ja säätelee omaa oloaan. Ollessaan itselleen läsnä hän on sitä myös muille.” (Jokinen, 2021)

Lopuksi

Osallistumme työssä vuorovaikutustilanteisiin ammatti-ihmisenä, mutta myös vastaamme omilla henkilökohtaisilla äänillä. Dialogiin osallistutaan ihmisinä, ei vain ammattilaisina. Jotta voimme kuitenkin ylläpitää ammatillisen ja eettisen vastuun, on tietoisuus näistä äänistä olennaista ja ymmärrys niiden merkityksestä työssä – miten ne meihin vaikuttavat (Seikkula, 2023).

Itsereflektio on paikallaan oman ammatillisen toiminnan arvioinnissa ja kehittämisessä. Oman toiminnan tutkiminen ja itsetuntemuksen syventäminen ovatkin edellytyksenä oman persoonan käyttämiselle asiantuntijuuden osana (Tiuraniemi, 2002).

Kehoyhteyden kautta saan kontaktin minussa olevaan pehmeään ja lempeään puoleen, kun laskeudun luihini ja asetun keskilinjaani olemaan. Se auttaa minua jäsentymään, olemaan myötätuntoisen ihmettelevä itsessäni herääviä asioita kohtaan ja näkemään muutkin hyväksyvästi. Kehon viestien ymmärtäminen lisää ymmärrystä, empatiaa ja yhteyttä sekä itseä että toisia kohtaan ja tuo turvaa asiakastilanteisiin niin ammattilaisen kuin asiakkaan näkökulmasta. Samalla se toimii hengittävänä suojana työhyvinvoinnille.

Kirjoittajana,
TUULI JUSSILA

Keho-orientoitunut työnohjaaja
Psykofyysinen fysioterapeutti
Tanssi-liiketerapeutti
tuuli.jussila@nullkokokeho.fi
www.kokokeho.fi
www.kehoyhteysverkossa.fi

Lähteet:

  • Ogden, P., Minton, K., & Pain, C. (2006). Trauma ja keho. Sensorimotorinen psykoterapia. W.W. Norton & Company, Inc.
  • Ogden, P., & Fisher, J. (2016). Sensomotorinen psykoterapia. Traumaterapiakeskus ry.
  • Seikkula, J. (2023). Dialogi parantaa – mutta miksi? Printon AS, Tallinna.
  • Tiuraniemi, J. (2002). Reflektiivisyys asiantuntijan työssä. Teoksessa Niemi P. & Keskinen E. Taitavan toiminnan psykologia. Turun yliopiston psykologian laitoksen julkaisuja, 165–195.
  • Laitinen, I., & Ollikainen, S. (2017). Mentalisaatio, teoriasta käytäntöön. Therapeia-säätiö, Helsinki.
  • Rehnbäck, K., & Pyykkönen, N. (2020). Työnohjaus tarvitsee mentalisaatiota. Osviitta 1.
  • Jokinen, R. (2021). Ruumiillinen ihminen työnohjauksessa, keho-orientaation juurilla. Osviitta 4.
  • Lindqvist, M. (2016). Auttajan varjo. Otavan kirjapaino Oy, Keuruu.
  • Pihlaja, T., & Jokinen, R. (2023–2025). Keho-orientoitunut työnohjaajakoulutus materiaalit. Jyväskylä. Linkki koulutukseen
  • Herrala, H., Kahrola, T., & Sandström, M. (2008). Psykofyysinen ihminen. WSOY.
  • Martin, M., & Saariranta, P. (2020). Mielelläni kehossani. Kirjapaja.
  • Rothschild, B., & Rand, M. (2010). Apua auttajalle. W.W. Norton & Company.
  • Mehling, W. E., Price, C., Daubenmier, J. J., et al. (2012). The Multidimensional Assessment of Interoceptive Awareness (MAIA). PLoS ONE, 7(11).