Kehoyhteys auttajien ja vuorovaikutustyön ammattilaisten työssä jaksamisen tukena

Kehotietoisuus eli ruumiin tuntemusten tiedostaminen auttaa tunnistamaan omia tunteita, olotilaa, reaktioita ja vuorovaikutuksen laatuja. Yhteys omaan kehoon vahvistaa rajatietoisuutta sekä kykyä reflektiiviseen läsnäoloon.

Säännöllinen ruumiin tuntemusten havainnointi ja sen myötä kehotietoisuuden vahvistaminen avaa tietoisuuden tason, mikä antaa suoraa palautetta omasta hyvinvoinnista, tunteista ja spontaaneista reaktioista, joita arjessa koemme. Usein tunteet ja spontaanit reaktiot jäävät huomaamatta tai ne jäävät ajatusten dominoinnin alle. Tilanteet niin arjessa kuin työssä kuitenkin vaikuttavat meihin, saavat aikaan kehollisia vasteita sekä vasteita hermostossa.

Kehotietoisuusharjoittelu auttaa pitämään oman kehoyhteyden elävänä ja kuulemaan kehon hienoisetkin viestit, joka auttaa tunnistamaan omaa työhyvinvointia ja jaksamisen rajoja, ennaltaehkäisten ylikuormittumista. Kehoyhteys auttaa myös havainnoimaan ja jäsentämään asiakassuhteissa tapahtuvia vuorovaikutuksen ilmiöitä.

Vireystietoisuus

Kehontuntemusten havainnointi antaa tietoa omasta kokemusmaailmastamme ja myös autonomisen hermoston tilasta: liikkeellepanevan hermoston (sympaattinen) ja lepohermoston (parasympaattinen). Hermosto reagoi moniin tekijöihin, kuten ympäristöön, tunteisiin, ravitsemukseen, unen laatuun ja vuorovaikutustilanteisiin, ja se vaikuttaa vireystilaamme. Vireystilamme taas vaikuttaa siihen, kuinka läsnä tai poissaolevia olemme, kuinka virkeitä tai väsyneitä olemme, ovatko stressivasteet aktivoituneet ja huomiomme kiinnittyneenä kaikkeen uhkaavaan vai pystymmekö säilyttämään tai palauttamaan turvan kokemuksen. Toisin sanoen hermostolliset järjestelmät edustavat erilaisia fysiologisia tiloja, jotka muovaavat kokemustamme todellisuudesta. Se minkä linssien läpi katsomme maailmaa (turva/uhka) vaikuttaa autonomisenhermoston puolustusjärjestelmien kautta meihin: keholliseen olemukseen, kehonkuvaan, ilmaisuun ja vuorovaikutussuhteeseen. Kun koemme turvaa niin kehollisesti kuin mielellisestikin ja vireystilamme on ”läsnäolon ikkunassa”, korkeamman aivotoiminnan alueet aivokuorella ovat aktivoituneena ja looginen ajattelu- ja päättelykyky pystyy toimimaan.

Vuorovaikutustyössä, mitä psykofyysinen fysioterapia vahvasti on, muiden yksilöiden vireys- ja tunnetilat vaikuttavat monella tasolla myös fysioterapeuttiin. Tietoisten kognitiivisten prosessien lisäksi auttajat käyvät läpi asiakastilanteissa automaattisia, ei-tietoisia, neurofysiologisesti ja neurobiologisesti ohjautuvia empaattisia reaktioita. Samoin, kun pidämme asiakkaita ja heidän asioita mielessämme, myös kehomme kannattelee. Kehoon huomiota suuntaamalla ja kehoreaktioita havainnoimalla pääsemme kiinni suhteissa tapahtuvaan sanattomaan dialogiin, joka siis vaikuttaa meidän kognitiiviseen ja emotionaaliseen työstämiseen ja näin taas kehokokemukseen ja vuorovaikutukseen.

Vireystietoisuus on arvokas työkalu niin oman hyvinvoinnin ja jaksamisen tukemiseen kuin myös asiakastyössä sanattoman ”kuulemiseen”, siis tuntemiseen. Kehotuntemusten sanoiksi pukeminen raottaa portin ymmärrykseen ja merkityksiin sekä sen myötä mahdollisuuteen vaikuttaa omiin reaktioihin.

Rajatietoisuus

Reagoimme toinen toistemme keholliseen tilaan, olimme siitä tietoisia tai emme. Kehollista samaistumista tapahtuu automaattisesti ja tiedostamatta kaikissa ihmisten välisissä vuorovaikutussuhteissa. Tietoisuus näistä samaistumisen mekanismeista auttaa sekä ymmärtämään toista ihmistä että säilyttämään erillisyyden toisen tunteista. Yhdistävä empatia tarvitsee siis mahdollistuakseen erillisyyttä rinnalleen.

Tietoinen peilaaminen antaa meille olennaista tietoa asiakkaan fyysisistä taipumuksista ja auttaa asiakasta tuntemaan aitoa yhteyttä fysioterapeuttiin. Tiedostamattomassa peilaamisessa voi huomaamattaan ottaa harteilleen esim. asiakkaan vireyden nousun, jännityksen tai asennon. Empaattinen samaistuminen, jota auttaja ei tiedosta, on hänen säätelykykynsä ulkopuolella.

Psykofyysisen fysioterapeutin on siis tärkeä oppia asiakastilanteissa riittävästi tunnistamaan, mikä on minua, mikä on ympäristöä, mikä on toista. Ja ymmärtämään sitä, miten me vaikutamme toinen toisiimme ja miten vuorovaikutuksessa luomme yhteistä todellisuutta, jonka kuitenkin tunnistamme ja tulkitsemme omasta kokemusmaailmastamme käsin. Kehotietoisuus on avainasemassa rajatietoisuuden kehittymisessä ja vahvistamisessa.

Työssä jaksaminen ja palautuminen

Fysioterapeutin oma vireys ja kehotietoisuus auttaa paitsi työssäjaksamista myös asiakastyössä asiakkaan kehon tarinan ja kehollisen dialogin tunnistamisessa. Tämän dialogin kautta kulkee paljon informaatiota sekä asiakkaasta että terapeutista itsestään. Kehollisen tiedon voi valjastaa joko asiakastyön tueksi tai se voi jäädä tiedostamattomana terapeutin omaan kehoon kannettavaksi. Jälkimmäinen uuvuttaa.

Liiallinen kuormittuminen nostaa vireystilaa, mikä vaatii joko säätelyä tai kuormitustekijöiltä suojautumista. Suojautuminen asiakastyössä tulevilta impulsseilta ja viriämisiltä tapahtuu poissulkemisella. Taistele-pakene-tila, jolloin keho on ylivirittynyt ja huomio on kiinnittynyt uhkaan, aiheuttaa elävyyden vähenemistä, vivahteikkaan ja rikkaan kehotietoisuuden poissulkemista. Auttajan oma kehotietoisuustyöskentely vahvistaa siis kehollista itsesäätelyä, antaa paljon ”työkaluja” oman palautumisen tukemiseen. Tietoisuus kehosta pitää yllä läsnäolon tilaa ja auttaa palauttamaan itsemme itseemme. Näin kyky tarkoituksenmukaiseen vuorovaikutteiseen säätelyyn mahdollistuu ja myös kyky palauttaa oma tasapainotila haastavissakin vuorovaikutustilanteissa säilyy. Kehotietoisuus edesauttaa palautumista, kun tietoisemmin voi ”mennä toisen nahkoihin ja tulla sieltä pois”.

Kun osaamme tunnistaa oman kehomme viestejä, meillä on edellytyksiä tunnistaa paremmin myös oman toimintamme vaikutusta toisten ihmisten hyvinvointiin. Kehon viestien ymmärtäminen lisää ymmärrystä, empatiaa ja yhteyttä sekä itseä että toisia kohtaan ja tuo turvaa asiakastilanteisiin niin ammattilaisen kuin asiakkaan näkökulmasta.

Tällainen kehotietoisuudesta kumpuava reflektiokyky vaatii harjoittelua, säännöllistä huomiota ja siihen paneutumista. Mutta se kannattaa. Kun sitä vaalii, on se läsnä ja ”päällä”, sisäistyy työhyvinvoinnin tueksi, ei pelkästään työvälineeksi vaan tavaksi olla fysioterapeuttina.

---

Kirjoittajat ovat Kokokehon (Embodiment Oy:n) perustajat ja yrittäjät Oulusta, jotka ovat kehittäneet Kehoyhteys verkkokurssin auttaja ja vuorovaikutustyössä olevien ammattilaisten työssäjaksamisen tueksi: www.kehoyhteysverkossa.fi

TUULI JUSSILA

Psykofyysinen fysioterapeutti
Tanssi-liiketerapeutti
Työnohjaaja koulutettava (keho-orientaatio)

LIISA SONKAMUOTKA

Lapsi- ja nuorisopsykoterapeutti
Psykofyysinen fysioterapeutti
Tanssi-liiketerapeutti

Lähteet

Rotschild, B. (2001) Apua Auttajalle. Myötätuntouupumuksen ja sijaistraumatisoitumisen psykofysiologia. Oulu:Traumaterapiakeskus. Odgen, P., Minton, K. & Pain, C. (2009) Trauma ja keho. Sensomotorinen psykoterapia. Oulu: Kalevaprint.

Russel, M., Brickel, M. The “Double-Edge Sword” of Human Empathy: A Unifying Neurobehavioral Theory of Compassion Stress Injury (2015). Siegel, D.J (2007) The Mindful Brain. Reflection and Attunement in the Cultivation on Well-Being. New York: WW.Norton & Company. Jokinen, R. Ruumiillinen ihminen työnohjauksessa. Keho-orientaation juurilla. Osviitta 4 (2021).